PINK 'N FLUFFY + MUUTTOAVAUTUMINEN


Nyt se on iskeny muhun, nimittäin muuttoahdistus. Hyvä, et mä en maanantain ja tiistain välisenä yönä oikeesti oksentanu sänkyyn, ku muhun iski niin sairas paniikki. Tai sanottaisko, et todellisuus. Mua väsytti  illal ja oikeen ajattelin, et ahh ihanaa ku ehtii nukkuu melkeen 8 tuntii ennen herätyskelloo. Olin siinä siis ihan rauhas alkamas just nukkuu, ku jostain syystä yhtäkkii laskin päässäni yks plus yks ja tajusin, et siitä tasan kahen viikon päästä mä nukun ekaa yötä Ruotsissa mun uudessa kodissa. Tuntu ku joku olis vähän kiskonu mun suolii jostain sisältä päin ja teki mieli yökkäillä. Mua naurattaa nyt ku mietin sitä kuinka mun silmät oikeen lävähti auki, ku havahduin todellisuuteen ja pakokauhu valtas mut. Sen jälkeen en pystyny nukkuu, ni aloin kirjottaa tätä. Mä en tajuu, miten en oo aikasemmin jotenki ollenkaan tajunnu, et siihen muuttoon on niin lyhyt aika. En oo myöskään yhtään osannu ahdistuu siitä, et mullahan ei oo Suomessa sit enää mitään. Ei oo omaa kotii eikä oikeeta poikaystävää eikä yhtään mitään pysyvää. Sit mul on vaan se Ruotsi ja koulu siel.


Mähän sillon yhes vaihees siitä kerroin, ku joka aamu heräsin aina seiskalta eli Ruotsin aikaan kasilta päivittää sitä niiden opiskelijakämppäsivuu, ku meillähän mun kaverin Iitin kävi vähän kusisesti sen kämpän varaamisen kaa. Onneks just ku alettiin melkeen luovuttaa niiden aamuheräämisten kaa, tuliki sähköposti mis kerrottiin, et yksiöitä saa vuokraa kakski ihmistä ja koulu auttaa hankkii sinne jotku käytetyt sängyt. Niinpä mä heti sillon yheltä yöllä ku terassilta tultuani tän viestin bongasin, soitin Iitille, joka on siis lähös Ruotsiin mun kaa ja oli sillon  jatknu iltaa viel sen poikaystävän kaa yhes baaris. Päätettiin sillon, et 24 neliön yksiö taitaa olla meiän ainoo mahis ja mä pienen taistelun jälkeen sain sen varattuu meille.


Must on ihanaa lähtee Iitin kaa, mut täytyy kyl myöntää, et ei varmasti tuu olee helppoo asuu toisen kaa joku puol vuotta ilman minkäänlaista yksityisyyttä. Ollaan puhuttu siitä ja todennäkösesti mä en hermostu mistään muusta ku siitä, jos Iiti kiukuttelee ja sitä taas saattaa ärsyttää mun sotkusuus :D Onneks ollaan keksitty plan B eli et mä löydän sieltä jonku kivan ruotsalaisen tai saksalaisen (inhoon kieltä, mut ilokseni huomasin Berliinissä, et ne on yllättävän kivan näkösii ja siel meiän koulus on kuulemma paljon niitä vaihtareina) pojan ja alan hengaa sen kämpäs. Toisaalta tääki suunnitelma on alkanu vähän huolestuttaa mua, koska mitä jos mä sit alkaisinki tykkää siitä niin paljon, et joutuisin lopulta johonki maailman vaikeimpaan etäsuhteeseen xD Todennäkösesti oon forever alone eli otetaan käyttöön plan C. Se tarkottaa käytännössä sitä, et juoksen häntä koipien välissä aina välillä Helin kämpille, jos alkaa tunteet kuumenee liikaa.
En tiiä oonko muistanu kertoo siitä, et tosiaan sattumalta mun kaveri Heli on tulos samaan kouluun pariks vuodeks opiskelee maisteriks. Me just tos muisteltiin sitä ku joskus pari vuotta sit oltiin sen ja mun exän kaa syömäs ja mä vasta puhuin siitä, et haluisin hakee tohon kouluun ja sit suuntautuu muotiin ja sit lähtee Boråsiin vaihtoon. Heli taas puhu, et haluis valmistumisen jälkeen ehkä hakee sinne samaan kouluun opiskelee viel maisteriks. Tietty siinä sit vähän spekuloitiin, et eiks olis siistii jos pääsisitte sinne samaan aikaan, mut en ikinä olis uskonu, et niin kävis. Ensinnäkään, koska mähän en ollu siinä vaiheessa edes päättäny hakee kouluun tai päässy sinne ja sit päässy viel mukaan siihen suuntautumisryhmään mihin halusin enkä varsinkaan tullu hyväksytyks just siihen vaihtokouluun, mihin halusin. Ei myöskään ollu mitenkään selvää, et mis vaihees elämää se Heli sinne halus lähtee. Joskus talvella juteltiin, et molemmat hakee Boråsiin kouluun nyt tulevaks syksyks ja eka tos joskus keväällä selvis, et Heli pääs sinne. Muistan ku olin sillon niiiiin onnellinen sen puolesta. Mä olin siinä vaihees viel ihan varma, et mä en pääsis, koska mul ei ensinnäkään oo mitään ompelutaustaa ja siinä vaiheessa ku oli haut, oli mun keskiarvoki viel vähän alle 4. Ja vaik Heli onki ihan supermuija, ni se ei siis ollu mitenkään itsestäänselvää missään vaihees, et sekään pääsis sisään, koska sinne otetaan niin vähän jengii ja keskiarvo siinä kai aika pitkälti ratkasee. Jostain syystä mutki sit hyväksyttiin sinne ja Heli muistutti mua tästä upeesta kohtalonhetkestä xD Pakko viel tähän kohtaan valottaa mun plan D:tä, joka on siis vessassa itkeminen. Oon harrastanu sitä jonku verran mun aiemmissa suhteissa, mut en tosin ikinä ennen naisen kaa. Suosittelen. Se on samalla jotenki rauhottavaa ja loistava tilaisuus rypee kunnolla itsesäälissä. Plus, et jos haluu vaik jostain syystä kerää ittensä, ni kantsii kattoo itteään siitä vessan peilistä, ni ei varmasti itketä enää. Tai mua ainaki lähinnä alkaa naurattaa kuinka pelleltä näytän ku pillitän siinä taas jostain turhasta :D


Lentäminenki pelottaa mua. Ku mitä jos se lentäjä on joku hullu, joka lentää sen koneen jotain vuorta päin tai mitä jos siel konees on joku hullu tyyppi, joka haluu räjäyttää sen tai pakottaa kaikki muut hyppää sieltä tai mitä jos se kone vaan menee rikki?? Mua ei auta mitkään rauhottavatkaan, koska mä en tykkää lääkkeiden syömisestä oikeestaan yhtään sen enempää ku lentämisestäkään. Ja arvatkaa mitä, mä tajusin vast viime kerral konees, nyt 23-vuotiaana, et nousu ja lasku on ne vaarallisimmat osuudet. Siis ne, mistä oon ajatellu "huh, viel ei oo mitään vaaraa" ja "huh, vaara on ihan just ohi". Ei olis pitäny kysyy Iitiltä sitä kohtalokasta kysymystä, et miks turvavöitä pitää just sillon pitää kii xD Aikasemmin en oo edes ajatellu asiaa muuten ku et kone saattaa sillon vähän heittelehtii enemmän. Lisästressii mulle aiheuttaa kans se, et meil on vaihto eli yhteensä kaks nousuu ja kaks laskuu ja portin ettiminen. Yleensä vältän välilaskui viimeseen asti ja maksan mielummin enemmän, et niitä ei oo, mut nyt ei ollu muuta mahista, ku yhensuuntanen lento olis muuten maksanu yli 300€. En oo vaihtanu konetta siis moneen vuoteen, ni seki vähän huolestuttaa. Jos siis löytyy jotain hyvii hallintavinkkei lentopelkoon, ni jakoon vaan. Valitettavasti känni ei tälkään kertaa oo vaihtoehto, koska sillon mä en ainakaan raahaa yhtään mitään eikä mul oo aikaa potee darraa joko muuttopäivän iltana tai heti ekana orientaatiopäivänä :D


Sen lisäks, et mul on miljoona hoitamatonta asiaa, ni mul on myös pakkauskriisi. En yhtään tiiä, mitkä kaikki mun vaatteista ottaisin mukaan, koska tietenkään kaikki ei mahu mukaan. Ahdistavaa on kans se, et ton täytyy olla joku muotikoulu, ni mä tasan näytän joltain pikkukylän juntilta verrattuna muihin :D Plus et mun ajatuksissa kaikki on myös nättei ja ruskettuneita, mikä varmaan vastaa ihan todellisuutta xD Tästä nyt päästään taas siihen ongelman ytimeen eli, et mitkä kaikki takit mä voin ottaa mukaan. Mä en osaa ennustaa tulevaa talvee ja muutenki inhoon talvivaatteita, mut nyt ku oon onnistunu haalii itelleni ihan kivoi takkei talveks, ni en tietenkään tiiä mitkä niistä valkkaisin mukaan. Mitä jos otan yhen paksun ja yhen ohuemman ja sit tuleeki vaik tosi lämmin talvi, ni käytän koko talven sitä samaa. Tai jos otan kaks ohutta ja tuleeki kylmä, ni sit mä jäädyn. Vihaan sitä jäätymistä vähintään yhtä paljon, ku sitä et talvella näyttää joka päivä ihan samalta. Samoi ongelmii on muidenki vaatteiden kaa, et mitä jos valitsen väärin enkä siel sit haluukkaan käyttää niitä mitä oon ottanu messiin ja sit käytän aina samoi junttivaatteita..
Tää mun pakkauskriisi koskettaa meitä kakkia. Haha, no ei vaan siis se koskee kaikkee muutaki ku niitä vaatteita. En esimerkiks osaa päättää ottaisinko vaik yhen paistinpannun ja kattilan messiin, koska niitä ei selkeestikkään siinä kalustamattomassa yksiössä oo. Jos otan, ni ne vie tilaa muilta tavaroilta, niin ku vaatteilta, daa. Ja joudun viel ite raahaa mun kaks jättimäistä, painavaa (ja järkyttävän kalliiks tullutta) matkalaukkuu Göteborgista Boråsiin, mikä on melko perseestä. Mut sit jos en ota, ni joudun ostaa ja ne on kalliita, mut en siltikään saa niitä ikinä tuotuu Suomeen käytettäviks, koska mun laukussa ei alunperinkään oo ollu niille tilaa.. Huhh, mitä ongelmii ja vaan viikko aikaa selviytyy niistä kaikista. Poor me. Ja teille, jotka luitte tän kaiken: poor you, haha. 


Näistä kuvista tuli muuten yllättävän söpöi. Oltiin Annin kaa hengailemas meiän pihalla ja mä nappasin vaan ekan lämpimän paidan lipastosta enkä ollu jaksanu meikkaakaan koko päivänä ja hiuksetki oli sen näköset, et edes osa oli pakko piilottaa. Onneks Anni on huippukuvaaja jopa meiän karulla parkkiksella ja mä tykkään eniten aina asuista, jotka ei oo ihan loppuun asti harkittui eli sanonpa vaan, et avot. Täs mä muuten kirjottelen mun uudella läppärillä ja suunnittelen suihkuu. Sain siis vähän avustusta rahotukseen ja kävin ostaa tän eilen, khihi. Oon nyt pari päivää tääl puunannu kämppää, ni enpä oo välis viittiny pahemmin itteeni puunailla :D Mun kämppis muutti tänään pois ja viikon päästä olis tosiaan mun vuoro. Loppuviikonlopun ajattelin kuitenki ottaa rennosti ja lähtee sanoo heipat yhelle mun kaverille, joka lähtee kans nyt vaihtoon ja pitää läksärit tänään. Ihanaa viikonloppuu ja toivottavasti ette vaipunu ihan synkkyyteen mun avautumisesta :D Jos löytyy kohtalontovereita tai lohduttavii sanoi näihin ylitsepääsemättömän raskaisiin elämänkriiseihin, ni ne kelpais nyt! Pusipus.

8 kommenttia:

  1. tääl ilmottautuu yks myöskin parin viikon päästä ulkomaille muuttava lentopelkoinen :-D haha, juurikin samoi ajatuksii pyörii pääs. ja varsinki toi pakkaaminen?! ihan älyvaikeeta! ymmärsinkö oikein et oot menossa puoleks vuodeks?:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt mun täytyy käydä heti stalkkaa mihin oot lähössä, jos sattuis vaik sun blogista selvii :D joo, mä oon lähössä puoleks vuodeks. mä kyl tykkäisin siitä lentämisestä, jos en pelkäis sitä ja ennen tykkäsinki. tää pelkääminen on nyt vasta joku muutaman viime vuoden juttu :( mut onneks mua aina lohduttaa se, et mitä lyhyempi lento ni sitä vähemmän mä panikoin, ku jotenki kuvittelen et siinä ei muka ehtis sattuu mitään :DD

      Poista
  2. Mihin kouluun sä siis oot menossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meen Boråsiin Textilhögskolaniin opiskelee Textile Managementii eli muodin johtamista lähinnä :)

      Poista
  3. Lähteekö bambiki mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bambi jää mun perheelle ku ei sitä oikeen voi sinne opiskelijakämppiin ottaa :D viimeks se oli meiän mummolla ku olin vaihdossa, mut nyt niillä on ollu vähän terveysongelmii, ni se menee eka mun siskolle ja kuhan äitin koirat paranee niiden leikkauksista, ni se pääsee sinne leikkii niiden kaa :) siel on paljon tilaa ja aina joku kotona, ni sen ei tarvii olla varmaan ikinä yksin. mua tietty surettaa taas vähän jättää se, mut sillä on niin hyvät oltavat meiän äitillä ja kyl se viimekski mut muisti ku tulin takas ja onnellisena lähti mun kaa himaan, ni eiköhän me molemmat selvitä :D

      Poista
  4. Tykkään tosi paljo sun kirjotustavasta! Niin aitoa! Mulla oli samoja pakkausongelmia keväällä ku muutin kesäksi toiselle paikkakunnalle. Vaatteiden valitseminen kaheksi kuukaudeksi oli ylitsepääsemättömän, joten en tiiä miten
    selviäisin puolesta vuojesta saati sitte jos pitäs vuojeksi lähtä!:Dd Mutta joo itelläki haavena ois asua Ruotsis jossain vaiheessa joten ootan innolla sun postauksia sieltä!:) Tsemppiä sulle, hyvin sä vedät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii kiitos :) tänki kirjotin paniikissa puolunessa yöllä puhelimen muistiinpanoihin :DD mulle tos pakkaamisessa toimii yleensä parhaiten se ku alkaa olee kiire ja on pakko vaan valita jotain. niin siinä vähän tai nytki käydä, hehe.. hyvä ku muistan enää mitä oon edes ottanu messiin :D

      Poista