a bit lost



Voi ku osaisin käyttää tota hattuu useemmin, se on ihana. Oon maailman huonoin kaikkien asusteiden kaa. Must tuntuu aina, et yrittäisin jotenki liikaa koristella itteeni tai kuvittelen, et joku hattu vois muuttaa kokonaan sen kuka mä oon ja kääntäis koko mun tyylin ihan ylösalasin. Vaik eihän se kai oikeesti niin mee. En voi myöskään käyttää korkkareita arkisin. Jotenki mua varmaan nolottaa ja mietin, et nyt kaikki ajattelee et ne ei sovi mulle tai kiinnittää muhun liikaa huomioo ja sit mul on koko ajan epämukava fiilis. Kaikki asusteet tuntuu mulle sellasilta irtonaisilta osilta, jotka ei kuulu muhun ja oon väkisin tunkenu niitä mun asuun. Täst huolimatta oon nyt vähän yrittäny harjotella niiden käyttöö. Ku kattoo itteään tarpeeks jonku vaatteen tai asusteen kaa, ni siihen tottuu. Oon miettiny kans paljon sitä, et must olis kiva jos mul ylipäätään edes olis joku yhtenäinen tyyli tai tietäisin, miltä haluun näyttää. Must kuulostaa usein oudolta, ku joku sanoo, et joku vaate on mun tyylinen tai ei oo, koska en itekkään oikeen tiiä mikä se mun tyyli on. Mä pukeudun aika paljon fiiliksen mukaan ja siks tuntuu, et tykkään liian erilaisista tyyleistä, et niistä sais koottuu mitään yhtä järkevää linjaa. Kuulostaa varmaan aika sekavalta, eikö? Olis siistii, ku kaapissa kaikki vaan sopis yhteen ja näyttäisin hyvältä ihan mis vaan niistä. Miks jotku ihmiset näyttää superhyvältä t-paidassa ja farkuissa, mut mä näytän siltä, et olisin unohtanu pukee loput? Mun ongelma on, et jos mun asussa ei oo edes jotain pientä juttuu, ni se on tylsä. Mikään ihan tavallinen ei ikinä tyydytä mua. Jostain syystä nyt kuitenki kaikki normaalimmat ja tavallisemmat vaatteet on alkanu houkuttelee mua. Pelkään vaan, et musta tulee tylsä, jos en pue edes yhtä atsteekkikuvioista rättii tai napapaitaa ja repaleisii farkkui. Mul on paljon vaatteita, joita rakastan, mut mun ei tee vaan enää mieli pukee niitä päälle. Oon aika paljon kans sellanen mielikuva-pukeutuja, jos nyt sellasii edes on, haha. Jos musta tuntuu, et näytän jossain asussa 15-vuotiaalta, joka leikkii et skeittaa tai nössöltä runotytöltä, ni vaihdan vaatteet. Ehkä mul on joku identiteettikriisi tai joku ikäkriisi. Enkö nyt vaan vois löytää sen mun oman tyylin ja pysyy siinä, pliiide?

-Mikaela

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. oi kiitos :) kiva kuulla, varsinki sulta ku oot ite tollanen asusteiden suurkuluttaja :D

      Poista